Pelastuslaitos mittasi hevosten päät

Torstaiaamu ei ollut Fallkullassa ihan tavallinen aamu. Juuri kun olimme saaneet aamunavetan lähes kokonaan valmiiksi, tuli navettaan Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksiköstä ylipalomies Vesa Nurminen joukkoineen. Pelastuslaitos käy säännöllisesti Fallkullassa harjoittelemassa mm. eläinten siirtelyä, mutta tällä kertaa vuorossa oli niinkin kummalliselta kuullostava asia kun hevosten päiden mittaus.

Pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö on toiminut jo noin kahdenkymmenen vuoden ajan tehden eläimiin liittyviä pelastustehtäviä sekä työskennellyt ennaltaehkäisevästi eläimiin kohdistuvien onnettomuuksien varalta sekä valmistautumalla suuronnettomuuksiin. Suurin osa pelastustehtävistä koskee luonnonvaraisia elämiä, mutta joukkoon mahtuu myös paljon kotieläimiä.

Eläinpelastusyksikkö kehittelee myös itse käyttöönsä soveltuvia työvälineitä. Nyt vuorossa oli onnettomuustilanteessa olevan hevosen päätä suojaavan “hupputyynyn” mittaukset. Mittaus suoritettiin kankaisella mallihupulla, johon oli valmiiksi piirretty apuviivoja helpottamaan mittausta ja oikean koon määritystä. Mittaukset suoritettiin hevosistamme kaikista pienimmällä shetlanninponi Akulla sekä hevosista suurimmalla suomenhevos Pojulla. Vesa Nurminen esitteli tottunein ottein huput ensin hevosille rauhassa. Saaliseläminä hevoset saattaisivat helposti pelästyä jos niiden päähän laitettaisiin vain yhtäkkiä outo asia.  Aku sai ensin hupun päähänsä ja käyttäytyi kuin mitään huppua ei olisikaan. Huppuun tehtiin tarvittavat kokomerkinnät samalla kuin poni lähinnä tuntui ajattevan voisiko joku rapsuttaa tai saisiko hieman lisää aamuheiniä.

Pojulle huppu oli jo vähän jännittävämpi asia ja hevosen hengitys kiihtyi ja isoa ruunaa näytti hieman pelottavan. Pojun kaikki jalat pysyivät kuitenkin hienosti maassa ja ruunankin pää saatiin mitattua.

Viimeisenä käytiin vielä sovittamassa huppua lehmän päähän. Hilla sai kunnian toimia mannekiinina, vaikka ei itse asiasta ollutkaan kovin otettu. Hevosia loimitetaan aina tarpeen mukaan, joten ne ovat sitäkin kautta tottuneempia pukemiseen. Lehmän pää on kuitenkin eri mallinen kuin hevosilla mm. leveämmän otsan kautta, joten oli mielenkiintoista nähdä hupun soveltuvuus Hillan päähän. Muut lehmät tulivat seuraamaan tilannetta ja lopulta Lumililja hieho kiinnostui hupusta niin, että koitti syödä sen.

Olipa mielenkiintoinen aamu nuoriso-ohjaajalla ja on mukavaa, että Fallkulla voi auttaa eläinpelastusyksikköä heidän tärkeässä työssään.

-Kati

Aku oli hupun sovituksessa kuin vanha tekijä.

Aku oli hupun sovituksessa kuin vanha tekijä.

Vesa Nurminen sovittelee huppua Pojun päähän.

Vesa Nurminen sovittelee huppua Pojun päähän.

Vuorossa lehmien mittaus.

Vuorossa lehmien mittaus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *