Kauhua ja painavaa asiaa

Mahtava mediakesä vain jatkuu täällä Fallkullassa. Nuorten mielikuvituksen annettiin tänään lentää, jonka tuloksena saimme mahtavia tarinoita ja kertomuksia. Varoitus: luvassa hyytäviä kertomuksia ja kylmiä väreitä!

valittulatoKuva: Milla Nygren, 10

Joskus ei pidä luottaa pelkkään mielikuvitukseen…

Kerran Madeleen-nimen omistava, seitsemän vuoden ikäinen tyttö menetti siskonsa tuon tippuessa kypärättömänä hevosen selästä kesken laukan. Eräänä päivänä, kello kahdeksan maissa illalla, Madeleen sai kuitenkin omituisen viestin. Se oli täynnä kirjoitusvirheitä, mutta siitä sai silti selvää sanat:

“Talli…00.00….sisko…”, Madeleen hämmentyi kovasti ja meni näyttämään viestiä äidilleen. “Madeleen, mitä sinä tarkoitat? Tämähän on vain tyhjä viesti, joku varmaan lähetti sen vahingossa.”

“Mutta…”, Madeleen sanoi ja pudisti päätään. Miksei hänen äitinsä nähnyt tekstiä? “Mene nukkumaan, kello on paljon”, hänen äitinsä tokaisi ja osoitti sormellaan Madeleenin makuuhuoneen ovea. Madeleen nyökkäsi ja lähti kohti makuuhuonetta.

Yöllä hänen herätyskellonsa soi. Hän säpsähti hereille ja huomasi, että herätyskello näytti kahtatoista yöllä. Hän huomasi sitten, että huoneen oveen oli kirjoitettu punaisin kirjaimin huteralla käsialalla:

“Ota kamera mukaan, nähdään ladossa…” Madeleen ymmärtämättömänä nyökkäsi tekstiä kohti, nappasi kameran pyödältään ja lähti kohti latoa.

Ladolle saapuessaan hän huomasi selvemmmän, tällä kertaa valkoisen kirjoituksen ladon ovessa:

“Muista ottaa paljon kuvia”, Madeleen nyökkäsi jälleen ja alkoi räpsimään kuvia pitkin latoa.

Illalla kun hän saapui kotiin, hän huomasi etteivät kuvat olleet tyhjiä. Monissa kuvissa seisoi hänen siskonsa tai hevonen ja seiniin oli kirjoitettu omituisia viestejä. Madeleen päätti olla kertomatta tästä äidille.

Tämä toistui useita viikkoja. Madeleen alkoi jopa puhua kameralle ja hänen äitinsä ehti jo huolestua tämän omituisesta käytöksestä. Seuraavana yönä Madeleen lähti oikein kolinalla kotoa ladolle, jolloin hänen äitinsä heräsi. Hän seurasi Madeleeta ladolle asti, kunnes hänen silmänsä lasittuivat kohti tekstiä:

“Jätä Madeleen rauhaan.”

“Madeleen!” hän sanoi kiljaisten ja juoksi sisälle latoon. Madeleen oli sitomassa itselleen hirttosilmukkaa ja oli juuri työntänyt päänsä sen sisään ja sanoi katsoessaan äitiinsä:

“Minun…siskoni…halusi…”

Ne jäivät Madeleen viimeisiksi sanoiksi.

-Milla Nygren, 10

Kilin kuolema

Tämä söpö kili katosi Halloween-yönä. Valvontakamera ehti tallentaa, kun kili katosi. Se tapahtui näin: Fallkulla oli jo suljettu. Mustapukuinen henkilö meni aitaukselle ja sitoi kilin hihnaan ja vei pois. Neljän kuukauden päästä alettiin jo todella huolestua. Oliko kili vielä elossa? Tätä kysymystä mietittiin paljon. Koitti Halloween-yö ja kadonnutta kiliä muistettiin. Kello oli saman verran kuin silloin katoamisyönä. “Hei! Katsokaa!” Sama mustapukuinen henkilö asteli pihaan ja sanoi että kili oli sairastunut pahemmin matkalla eläinlääkäriin ja oli poissa kaummenin kuin luultiin. Kilin taluttaja oli fallkullan työntekijä.

-Verneri Kaivola, 11

Alokkaan raivo

Olipa kerran, heinäkuisena yönä, Fallkullan kotieläintilalla. Kaikki eläimet oltiin tuotu jo kauan sitten sisälle. Yksi eläin  kuitenkin unohdettiin ulos. Se oli pässi nimeltä Alokas. Alokas ei pitänyt siitä, että se oli jätetty ulos, joten se halusi kostaa. Ensin sen piti päästä pois aitauksesta. Alokas puski aitaa valtavilla sarvillaan yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes aita viimein antoi periksi. Näin se pääsi vapaaksi. Se matkasi kadun yli kohti ihmisten taloja, joissa he nukkuivat pahaa aavistamattomina.

Vanha mies nimeltä Hugo oli mennyt ulos haukkaamaan raikasta ilmaa, koska hän ei saanut unta, kuuma kun oli. Hän lähti kiertämään korttelia ympäri vieläkin tietämättömänä karanneesta pässistä. Muutaman minuutin päästä Hugo kuuli askelten ääniä, tai pikemminkin kavioiden kopsetta nurkan takaa. Ilmassa tuoksui vahva myskin tuoksu. Hitaasti hän lähestyi kulmausta ja sitten hän näki Alokkaan sarvet ja pään ilmestyvän kulman takaa.

16- vuotias Joni oli sinä yönä herännyt apua pyytäviin tuskanhuutoihin. Hän oli heti pukeutunut ja herättänyt perheensä. Koko poppoo ryntäsi ulos katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Mutta kun he pääsivät paikalle, jäljellä oli vain runnottu ruumis. Kaikki huomasivat myskin tuoksun ilmassa.

Seuraavana päivänä poliisi ei ole pystynyt tuntien spekulointien jälkeenkään selvittämään, kuka on tämän murhan takana. He arvelivat sen olevan joko ihminen tai karhu, mutta mistään ei olla varmoja. Eikä kukaan osaa epäillä Fallkullan kotieläintilalla ruohoa syövää pässiä, joka ei tekisi mitään pahaa kenellekään.

 

-Oiva Nurminen, 14

Näin lampaat ajattelevat!

Me lampaat olemme hyvin kyllästyneitä noihin hirveisiin kummajaisiin eli ihmisiin. Me emme halua, että meistä otetaan ilman lupaa kuvia tai että meille puhutaan kuin tyhmille kiville. Mekin olemme eliöitä kuten te, eikä me olla tyhmiä. Me ymmärrämme, että tahdotte auttaa meitä, mutta silti te vain huudatte tai kiljutte. Me lampaat haluamme rauhaa. Muistakaa tämä: meilläkin on omat halumme. Meitä ei kuitenkaan pakoteta, mutta me vain toivoimme, että saisimme olla ilman ihmisiä edes yhden päivän. Me olisimme niin iloisia siitä, kun saisimme olla rauhassa ilman teitä.

-Olivia Pajunen, 11

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *