veggie og free

7. päivä

Taas yksi normipäivä. Aamulla herättiin normaalisti kahdeksaksi syömään ja aamu hetkeen. Aamu hetken jälkeen oli vielä yksi puolitoista tuntinen workshoppi, jossa oli kolmas vaihtoehto edelliseltä päivältä. Kanin ja hamsterin mökkejä ei kylläkään enää tehty, mutta leluja ja laukkuja pääsivät kaikki halukkaat tekemään.

Lounaaksi saimme ylijäämä tortilloja, mutta eipä se haitannut kenenkään syömistahtia. Syömistä seurasikin sitten kaikkien kauan odottama vapaa-aika. :þ Vapaa-aika kulutettiin lahjakkaasti suurimman osan pulikoidessa uima-altaalla.

Päivälliseksi oli Katin iloksi vege-ruokaa ála Annina, Elisa, Erla, Janette, Hafdís ja Lilja. Eikä saa unohtaa keittiömestareita Katia ja Evelyniä. Hyvin ne soijasuikaleet alas menivät, tosin joillakin vähemmän kuin toisilla.

Ilta venyi vielä pitkälle puoleen yöhön, kuten normaalistikin kun iltaohjelmaa ei ollut. Tuli siinä leikittyä ja pelattua ties mitä ja lopulta kaikki menivät nukkumaan..

8. päivä

Tänään Reykjavikiin! Ja Blue Laguuniin! Ja ostoskeskukseen! Ja kotieläintarhassa! Ja lahjoittamassa leluja ja vilttejä eläinsuojeluyhdistykselle! Ja mannerlaattoja katsomaan! Jeah, koko päivä kuumassa bussissa! 😀

Päivä lähti käyntiin Blue Laguunissa, jossa suurinosa pelkäsi hiustensa kastuvan, sillä meitä peloteltiin hiusten kuolemisella. Hauskaa kuitenkin oli, joten tuli kiire syömään ja joqhurtit rähjähtelivät yhden jos toisenkin päälle.

Laguunista matkaa jatkettiin ostoskeskukseen, missä kaikki oli tuhottoman kallista, lukuun ottamatta itse kokoamia jäätelöannoksia.

Ostoskeskuksesta suuntasimme Reykjavikin pieneen kotieläintarhaan, jossa islanninhevosten ohella paljon huomiota saivat täkäläiset -suloiset- norpat. Ennen lähtöä lahjoitimme tekemämme lelut, talot ja täkäläisiltä saamamme tavarat eläinsuojeluyhdistykselle. Vielä piti vettäkin ja vessaa etsiä pää kolmantena jalkana.

Senkin jälkeen jaksettiin jatkaa matkaa katsomaan “no-mans-land” eli Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen yhdistymiskohtaa, jossa laatat etääntyvät toisistaan. Iltapala syötiin pienen kirkon pihalla, jonka jälkeen ajoimme takaisin Flúðiriin, jossa kaikki melkeimpä nukahtivat pystyyn.

– Janette, Aino ja Katri S.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *